Año en Chile: The beginning of my adventure

Aika kuluu ihan älyttömän nopeesti! Oon ollu tässä perheessä jo melkeen kaks viikkoa mut must tuntuu ku mä oisin vasta saapunu Santiagon lentokentälle. Mun perhe on aivan ihana!♥ Parempaa en olis oikeesti voinu toivoa. He on ottanu mut sisälle tähän perheeseen niinku mä oisin aina ollu täällä ja sukulaiset on ottanu mut vastaan ihan yhtä lämpimästi ja musta tuntuu, että mä oikeesti kuulun tänne.
Parissa viikossa oon oppinu ymmärtämään yllättävän paljon espanjaa mut ihmisten täytyy puhuu mulle tosi hitaasti. Chilen espanja on nimittäin nopeinta espanjaa ja nää puhuu ihan järjettömän nopeesti! En ymmärrä miten joku voi edes liikuttaa suutaan niin nopeesti. Mut vaikka kaikki puhuu tosi nopeesti, kukaan ei puhu niin nopeesti ku mun vanhin sisko, Francesca. Muut perheenjäsenet sanoo, että nekää ei meinaa välillä saada selvää :D Mut häntä on pääasiassa kiittäminen siitä, että oon oppinu niin nopeesti. Hän ei puhu englantia kovinkaa hyvin (ei oikeestaan kukaan muu ku äiti puhu tässä perheessä kunnolla englantia, mikä on ihan hyvä asia mun näkökulmasta) joten meijän kommunikointikieli on spanglish. Hän puhuu mulle espanjaa ja välillä jotai englanniks ja mä puhun hänelle englantia viel tässä vaiheessa, mut tarkotus olis, että ku mä lähden täältä hän puhuu englantia ja mä espanjaa :D Mut hänen ansiostaan mä oon oppinu ymmärtämään jonkun verran.
Tulin La Serenaan melkee kaks viikkoa sitte tiistai-illalla mut kouluun menin ekan kerran vasta viime viikon maanantaina. Sitä ennen France otti mut pari kertaa mukaan juhlimaan kavereidensa kanssa ja mul oli tosi hauskaa vaikka en paljoo ymmärtänykkää. Muutama kaveri puhuu kyl tosi hyvin englantii ni heijän kanssa juttelin jonkun verran ja sit tanssittiin paljon. Yhtenä päivänä kiivettiin Francen ja mun toisen isosiskon Stefanian kanssa sellaselle isolle kukkulalle, mistä näkys koko kaupunki. Se oli niin upeeta! Vähän yli viikko sitte sunnuntaina järjestettiin isälle yllätyssynttärit ja paikalla oli noin 40 henkee ja mulle kerrottiin et se ei oo kovinkaan paljon... Eilen oltiin koko päivä piknikillä mun perheen, isän vanhempien, äidin siskon perheen ja joidenki muiden ihmisten kanssa. France ja Stefa ei tosin ehtiny tulemaan, koska heijän piti opiskella. Se on oikeesti ihan hullua kui paljon he opiskelee! He opiskelee yliopistossa ja kumpiki on nenä kiinni opinnoissaan koko päivän ja pitkälle yöhön. En ymmärrä miten he pärjää nii lyhyillä yöunilla, mut siihen kuulemma tottuu...
Mun koulun nimi on Scuola Italiana Alcide De Gasperi. Siellä on ollu ihan kivaa mut se on tosi erilainen ja vaatii aika paljon totuttelua. Koulu alkaa joka päivä kaheksalta ja loppuu viideltä, paitsi perjantaina, jollon päivä päättyy kolmelta, eli päivät on tosi pitkiä. Meillä on koulupuvut, mikä helpottaa aamulla. Tunneilla mä en tee paljon mitään, koska en ymmärrä vielä kauheesti mitään. Koitan opiskella itsekseni espanjaa ku muut tekee jotain muuta ja välillä joku mun ihanista kavereista innostuu opettamaan mua, mut huomenna mulla pitäs vihdoin alkaa yksityiset espanjan tunnit koulussa. Ihmiset koulussa on ihanii ja ystävällisii ja hyvällä tavalla hulluja (eli perus chileläisiä :D) ja he järjesti mulle tervetuliaisjuhlat lauantaina ja siellä oli tosi paljon ihmisiä ja oli ihan älyttömän hauskaa! :D
Tääl on nyt talvi ja päivisin on semmonen 10-15 °C ja öisin 5-10°C. Ainoo asia mistä mä en täällä pidä on se, että sisällä on yhtä kylmä ku ulkona. Varsinki aluks se tuntus inhottavalta mut nyt oon jo tottunu siihen aika hyvin. Mä tiesin sen jo ennen ku mä tulin, mut ei sitä oikeesti tajunnu miltä se sit oikeesti tuntuu ku pitäs aamulla ryömii pois peittojen alta... Mut oon tottunu siihen eikä se enää häiritse niin paljon.

Parasta täällä on ollu ehdottomasti perhe ja muut ihmiset♥ On helppo olla täällä ku kaikki nää ihmiset on niin ihania, sekä koulussa että kotona. Mun vanhemmat täällä on niin superihania ja ne välittää oikeesti. Nuoremmat sisarukset, Rafaella ja Stefano on kans ihania, mut kielimuuri vaikeuttaa kommunikointia eniten heijän kanssa. Mut se on tosi sulosta ku Stefano 10v soittaa joka päivä äidille ja varmistaa et hän on muistanu hakee mut koulusta :) Mä jaan huoneen Stefan kanssa ja hän on ihana sisko, mut hän joutuu opiskelemaan nii paljon, et on vaikeeta löytää yhtestä aikaa. Mul ei ole koskaan ollu siskoja tai isoja sisaruksia, mut nyt on, enkä vois toivoa parempaa isosiskoa ku France. Mä voin jutella hänelle mistä vaan ja millon vaan ja hänel on aina jotain sanottavaa. Musta on ihanaa ku on isosiskoja, mut se on mulle uutta. Se oli jollain tavalla outo tunne, ku olin koulussa ja sain Francelta viestin, missä hän kysys, et voiko hän lainata mun paitaa. Ei mulla oo ennen ollu siskoja, jotka lainais multa vaatteita tai lainais mulle vaatteita tai auttais valitsemaan, mitä pistää päälle tms, mut nytpä on ja mä oon tosi onnellinen siitä ja muutenki musta tuntuu et mä en vois olla paljoo onneellisempi ku mitä mä nyt täällä oon, enkä vois toivoo parempaa ja ihanampaa perhettä ku tää♥♥♥

Nyt tuli pitkä teksti, koska nyt aluks kaikki on nii uuttaa ja jännää, enkä osaa sanoin kuvailla mun fiiliksiä, vaikka kovasti yritän, mut toivottavasti nää kuvat kertoo jotain, mitä mä en osannu sanoin selittää :)