Año en Chile: tammikuuta 2015

Hupsista melkee kuukaus siitä ku oon viimeks kirjotellu... Mut aika on menny ihan älyttömän nopeesti ja kuulemma tästä lähin se tulee menemään vielä nopeemmin, koska joulu ja uus vuos on nyt takana päin. Vuos 2014 oli todennäkosesti mun tähänastisen elämäni paras vuosi. Siitä suuret creditit Rotareille, Suomessa ja täällä, koska ilman heitä 2014 ois ollu vaan tavallinen vuosi muiden joukossa ja musta tuntuu, että mä en oo antanu heille siitä tarpeeks kiitosta. Mä vahvasti epäilen et mä en koskaan koskaan pystykkään kiittämään tarpeeks tästä mahdollisuudesta, jonka he on mulle antanu.

Paljon on ehtiny tapahtuu tässä melkee kuukauden aikana. Oon viettäny aika paljon aikaa Calenin kanssa (mikä siis suomeks tarkottaa, että ollaan nähty melkee joka päivä). Mut jos nyt alotetaan alusta tää tapahtumien listaaminen. Eli 12. joulukuuta mun yhellä luokkakaverilla, Stefanolla oli synttärit. Sitä ennen yks mun kaveri (Barbara) kutsu mut previaan, minkä jälkeen mentiin kaikki sieltä sinne synttäreille joskus yhen jälkeen. Sieltä synttäteiltä tulin kotiin joskus kolmen jälkeen ja aamulla 4:30 lähti bussi Santiagon kautta La Liguaan, eli sinä yönä en nukkunu ollenkaan. Miks musta vaikuttaa et mun matkat ei koskaan suju ongelmitta.. Olin ostanu bussiliput edellisenä torstaina ja ostanu ne lauantaiks, mut mulle oli annettu liput perjantaiks ja mä ja papá ei kumpikaa huomattu sitä. Se huomattiin vasta sitten ku istuin lipussa lukevalla paikalla ja joku toinenki halus sitte samalle paikalle. Sitte sainki taistella et sain pysyy bussissa, koska ne työntekijät sanos et mun pitää selvittää asia siellä yhtiön tiskillä, mutta eipä se klo 4:30 auki ole. Se ei kaiken lisäks ollu mun virhe, vaan sen yhtiön virhe, joten heidän onglmansa sen pitäs olla, ei mun ja sen mä heille sanoin. Lopulta sain jäädä bussiin, koska siellä oli YKS tyhjä paikka. Seuraava taistelu oli Santiagossa, missä yritin vaihtaa lipun, jonka olin ostanu Santiagosta La Liguaan ja seki oli perjantaille ja lopulta ku olin tapellu niitten työntekijöiden kanssa tarpeeks kauan ne anto mulle kaavakkeen, joka mun piti täyttää ni EHKÄ saisin rahat takas (kyl mä sit lopulta sain parin viikon päästä) ja ostin uuden lipun seuraavaan bussiin, joka meni La Liguaan. Siellä oli jo iso osa piirin vaihtareista ja heillä oli ollu jo yks carrete-ilta ja tulossa oli toinen, johon mäki pääsin sit osallistuu. Oltiin yhen kanadalaisen vaihtarin luona ja hänen host isänsä on Rotary ja hänen klubinsa halus tulla viettää iltaa meijän kanssa ja he laitto meille ruokaa ja laulettii karaokee kolmeen asti. Se oli ihan kivaa aluks mut kahentoista aikaan oltiin oikeestaan jo valmiita juhlimaan keskenämme, mut senki jälkee ku me kolmen aikaan päätettiin vetäytyy sisälle nii, että he ehkä ymmärtäis lähtee ni kaks Rotaryy laulo siel karaokee keskenään vielä jonkun puol tuntii ainaki... Oli heijän kans ihan hauskaa mut oltiin tultu tapaamaan toisiamme ni ei se oo sama juttu ku on ulkopuolisii mukana. Sunnuntaina mä matkustin jo takasin La Serenaan.

Seuraavana keskiviikkona oli paseo del curso eli 3o medio ja 4o medio mentiin Morrillosiin retkeilyalueelle ja suomeks sanottais et juhlittii koulun päättymistä. Oli tosi hauska beach party mut tiiän et oisin nauttinu siitä viel paljon enemmän muiden vaihtareiden kanssa, joten sellanen pitää vielä toteuttaa! :D Seuraavana perjantaina Akseli tuli taas La Serenaan ja lauantaina oli Leonardin synttärit ja kaikki (Calen, Akseli, Kira, Max ja Leonard) tuli meille ja tehtiin pizzaa ja vegaanisuklaakakkuu. Myöhemmin joskus yhen aikaa mentii taas Kamikazeen, jonka jälkeen Calen jäi meille vaihteeks yöks. Myhöhemmin samana sunnuntaina mentiin mamán isän synttäreille Morrillosiin ja ku sieltä tultiin kotiin ni pakkasin kamani ja menin Calenin luo yöks. Illalla 11 aikaan mentiin La Herraduran rannalle, pistettiin musiikki soimaan kuulokkeista ja laulettiin ja tanssittii ku ois pidetty konserttia merelle. Se oli ihan uskomattoman hauskaa ja kaikki ohikulkijat jäi kyl kattomaan hetkeks mut ei niitä oikeestaan ees huomannu. Pidettii tunnin verran konserttia siellä ja puolen yön jälkeen palattiin Calenin talolle, minne kävellee siis 10 minuutissa siitä rannalta. Maanantaina mentiin yhessä La Serenaan ja surffaamaan muitten vaihtareitten kanssa ja sen jälkee mentii kauppakeskukseen ja elokuviin (käytiin kattoo uusin Hobitti). Mun piti mennä kauppakeskukseen kahestaan Calenin kanssa, mut sit muutki tuli, mikä ärsytti sen takia, että meijän piti mennä joululahjaostoksille, koska kummallakaa ei ollu kaikki joululahjat kasassa ja arvasin et jos kaikki tulee ni ei tasan onnistuta ostamaan ainuttakaan lahjaa ja niin siinä käviki. Sit piti viel seuraavana aamuna mennä sinne uudestaa Calenin kanssa, että saatii kaikki lahjat ostettuu, koska myöhemmin samana päivänä mä lähin perheeni, Stefan poikaystävän ja mamán tädin (joka on asunu meijän kanssa nyt 3 viikkoa) kanssa jouluks Playa Blancaan, about 20-30min päähän täältä. Yleensä kuulee vaihtareiden sanovan, että joulu ja joulunalusaika on vaikeinta aikaa vaihtarivuodessa ja sillon jos joskus tulee kamala koti-ikävä. Musta siis vaikuttaa siltä että mulle ei sellasta tulekkaan. Olihan sillon jouluaattona vähän sellane olo et "ei tää oo mikään joulu" ja hetken toivoin et voisin olla Suomessa mut se oli sen takii että asuttiin siellä cabañassa ja siellä ei ollu kuusta eikä koristeen koristetta ja musiikki ei ollu joulumusiikkia vaan normaalia reggaetonia. Illalla sit kuitenki soi joulumusiikki ja mamán vanhemmat ja Barbi tuli ja syötiin yhessä ja puolen yön aikaan alkoki sit varsinainen joulu ja kaikki sanos toisilleen sillon hyvää joulua. Jossain vaiheessa mä sit laitoin soimaan Suvi Teräsniskan Taivas sylissäni ja sen jälkee kuunneltiinki oikeestaan pelkkii suomalaisii joululauluja (joo tiedän, Taivas sylissäni on alkujaan ruotsalainen), koska ne oli kuulemma niin kauniita. Sain ihan älyttömästi lahjoja, sekä Suomesta, että chileläisiltä enkä ois ikinä uskonu et saisin ees puolii siitä mitä sain! Mulle tuli kaks pakettii postissa Suomesta 22. päivä, eli just ajoissa nii et sain lahjat jouluks, koska seuraavana päivänä lähdettiin Playa Blancaan. Iso kiitos kaikille, jotka mulle joulumuistamisen lähetti! Paketista löytys myös ruisleipää ja ku sen paketis avasin, istuin mun sängyllä pitkään ja vaan haistelin sitä Vaasan jälkiuuniruispalojen tuttua tuoksua ja nautin siitä tunteesta! Pitkästä aikaa sain oikeeta leipää... Joulu tuli ja meni ja vietettiin rannalla aina useampi tunti päivässä ja joka päivä tuli joku käymään ja syömään päivällistä meijän kanssa. Kotiin palattiin 28. päivä. Nautin reissusta oikeesti ja oli ihanaa tehä se perheen kanssa♥

Seuraavana päivänä Kian host isoäiti oli kutsunu meijät vaihtarit kotiinsa ja sinne tuli Kira, Leonard, Max, Calen, Anne ja Liz ja Lu, jotka oli tullu Viñasta käymään. Siellä uitiin uima-altaassa ja juteltiin ja sit mentiin syömään sushia siihen aika lähelle, jonka jälkeen palattiin kotiin. Ku pääsin hotellille, kuulin et siellä oli carrete ja jonkun ajan päästä ku France tuli käymään sisällä ja näki et mä olin tullu kotii se pyys muaki tulemaan ulos. Se oli vähä niinku jäähyväiscarrete Isidoralle, joka lähti eilen Oxfordiin, Englantiin kahen kuukauden vaihtoon. Olin nähny hänet kauppakeskuksessa aikasemmin ja oltiin juteltu ja hän oli kertoni siitä ja se on mun mielestä siistiä koska se on monille Chileläisille ainoo tapa oppii englantii kunnolla, koska sitä ei täällä colegiossa kunnolla opi. Siellä carretessa vierähti jokunen tunti ja oli kivaa ku vihdoin osaan espanjaa silleen et ymmärrän lähes kaiken, mitä toiset sanoo. Sit seuraavana päivänä tapasin taas vaihtarit ja mentiin yhessä rannalle samojen ihmisten kanssa ku edellisenäki päivänä (miinus Anne) ja vietettiin ilta yhessä.

Sit oliki uuden vuoden aatto ja illalla mentiin koko perheen kanssa (paitsi Stefa, joka oli Morrillosissa poikaystävänsä perheen kanssa) yksien tuttujen luo juhlistamaan uutta vuotta. Se oli oikeesti kivaa :) Ja se oli hauskaa ja jännää aatella millanen porukka siellä oli koossa. Siellä oli pariskunta Argantiinasta ja sen naisen isä on arabi ja siellä oli pariskunta, jossa nainen oli Venezuelasta ja mies Kanadasta. Kaikista en ees tiedä mut sit oli mun perhe, ja eikö jo sukunimi "Rigotti Steinlen" kerro ei kyseessä on perhe, jonka lähisukujuuret on Italiassa ja Saksassa ja sitte olin minä Suomesta. Aika siistii oikeesti ku aattelee kui rikas kansallisuusvalikoima siellä oli... No joka tapauksessa siellä kun sitte keskiyö lähestys ni kaikki pisti päälleen jotai hassui asusteita ja keskiyöllä korvat hajos ku kaikki puhals samaa aikaa pilleihin ja sit kaikki halas toisiaan ja toivotti toisilleen Feliz año ja sitte syötiin. Myöhemmin joskus kahen aikaan lähettiin Francen kanssa sieltä (eri paikkoihin siis) juhlimaan kavereiden kanssa. Calen tuli hakemaan mua veljensä kanssa ja mentiin Molleen (ennen Valle del Elquii). Siellä oli mä, Calen, Max, Calenin veli, Ignacio ja neljä sen kaverii ja oli ihan uskomattoman hauskaa! Mentiin nukkumaan seittemän jälkeen (koska Calen ei jaksanu enää ni meki sit mentii) ja yhen jälkeen päivällä läettiin kotiin. Kotona kävin pikasuihkussa ja sit lähettiin Karenin luo syömään ja tultiin illalla takas ja se oli siis eilen. Tänään en oo tehny kirjaimellisesti mitään. Nukuin pitkään ja on kirjotellu tätä blogia. Aina välillä pitää olla tällasiiki päiviä ;)

Tässä päätin kanssa paluupäivän, joka on siis 6. heinäkuuta. Vähän liian aikasin mun mielestä mut kaikki muut La Serenast ja Coquimbosta lähtee jo aikasemmin eikä se oo enää sit sama juttu, vaik onki ihana perhe. Ja tällee ehdin viettää aikaa Connin (chileläinen tyttö, joka asuu mun perheessä Suomessa ja mulle sisko) kanssa.

Tajusin kanssa yks päivä, että mun vaihtovuosi on melkeen puolivälissä ja oon kuullu, että viimene puolisko menee viel paljon nopeemmin ku alkupuolisko ja se pelotta nyt ihan älyttömästi, koska tähänki asti aika on menny ihan uskomattoman nopeesti! En haluu lähtee täältä :'( Koitan olla ajattelematta sitä ja elää hetkessä mut en kuulemma oo ainoo, jolla on tää ongelma... Mut ei se mua sillä tavalla siis vaivaa ettenkö pystyis iloitsee mistään vaa välillä vaa mietityttää ja nautin kaikesta täällä ihan täysillä!